Saaristomeri 6-9.9.2012

Vesihiisiseura päätti järjestää halukkaille seuralaisille sukellusreissun Saaristomerelle aina Utön saaren läheisyyteen. Matkalle ilmoittautui kahdeksan asiasta innostunutta kaverusta: Jussi, Risto, Sirpa, Kari, Petri, Aki, Matti ja Alpo. Kellään meistä ilmoittautuneista ei ollut aikaisempaa kokemusta Itämeressä sukeltamisesta. Sukelluskokemus oli vaihtelevaa, oli peruskurssin käyneitä ja jo kouluttajakoulutuksen käyneitä. Sukelluskokemus sukellusten määrällä ajateltuna vaihteli 30 sukelluksesta reiluun kahteen sataan.

Valmisteluja

Valmistelut reissua varten aloitimme heinä- elokuun vaihteessa harjoittelemalla sukellusta poijunarua pitkin laskeutumalla ja tasapainottelemalla ylös nousussa eri korkeuksilla. Harjoittelu oli porukalla mukavaa ja varmaan kaikille hyödyllistä.

Kokoonnuimme myös porukalla miettimään muita retkeen liittyviä asioita. Yksi iso asia oli kulkeminen ja kaikkien tavaroiden kuljettaminen lähtöpaikalle, sillä lähtöpaikka tulisi olemaan Kaarina. Aki sai järjestettyä meille pikku bussin ja tilavan peräkärryn.

Muita selvitettäviä asioita oli tarkentaa matkaan sisältöön kuuluvia palveluja. Ruokailut kuuluivat matkaan, itse ei siis siitä tarvinnut huolta kantaa.

Selvittelimme myös sukelluskohteita. Sukelluskohteet olivat hylkyjä ja yksi toiveemme oli päästä käymään Park Vicktorialla. Se olisi mahdollista, mutta sitä varten piti ennakkoon hankkia lupa Merivoimilta. Jussi hoiti luvan hankinnan.

Ennen lähtöä teimme myös ’rättisulkeiset’ ja kävimme läpi tarvittavat sukellusvälineet.

Eva nimisen veneemme kapteeenina oli Joona Koski. Evasta löytyy lisää tieto oheisesta linkistä:  EVA. Kari oli se henkilö, joka oli tuttavansa kautta saanut tietää tällaisesta retkimahdollisuudesta.

Jussi kokosi kansion, joka sisälsi alustavan Joonalta saadun suunnitelman retken sisällöstä. Lisäksi Matti keräsi netistä tietoa suunnitelluista hylkykohteista. Kansiossa oli lisäksi mm. terveystietolomakkeet ja sukellusten kirjauslomakkeet.

Matkan ensimmäinen päivä 6.9.2012

Vuokra-auto oli tuotu seuran varaston eteen n.klo 10 ja auton pakkaaminen alkoi. Paljon oli tavaraa kahdeksalla henkilöllä. Lähdimme Varkaudesta n. klo 12 ja perille Kaarinaan saavuimme vähän ennen seitsemää. Tavarat siirrettiin veneeseen ja starttasimme merelle.

Veneen sisätilat olivat kahdeksalle henkilölle juuri sopivat, enempää ei olisi mahtunut.

Kokkinamme toiminut, Crisme, teki meille iltapalaa, jota hyvällä ruokahalulla söimme.

Ajelimme kapeita reittejä pitkin lähes puoleen yöhön asti ja vene kiinnitettiin jyrkkään kallioseinämään Jungfrusundissa. Pojat (Jussi, Aki ja Petri) aloittivat ensimmäisen sukelluksensa heti kun vene oli kiinnitetty. He ja me veneessä olijat ihailimme vedessä näkyviä korvameduusoita, joita oli paljon. Sukellussyvyyttä oli noin kuusi seitsemän metriä.

Heti reissun ensimmäisellä sukelluksella vahvistui se, että emme lähteneet matkaan turhaan. Ero omiin vesiimme nähden oli huikea. Välittömästi pinnan alle päästyämme eteemme avautui huikeat vedenalaiset maisemat kaloineen ja kotiloineen. Suuria ahvenia oli todella paljon ja pohjan kivet sekä kallion seinämä olivat kotiloiden peitossa. Siellä täällä ui ahvenien seassa katkoja, ja etenkin meduusat herättivät pimeässä lampulla valaistaessa ihastusta. Laivalla olijat saivat puolestaan seurata sukellustamme veden alta kauas näkyvien sukelluslamppujemme valokeilojen perustella.

Matkan toinen päivä 7.9.2012

Toisena päivänä sukelluskohteina olivat hylyt Schiller (pituus n.40 m) ja Alfred (pituus noin 30 m). Schillerin sijainti on Örö, Stor Adskär ja Alfred sijaitsee lähellä Vänön saarta.  Tietoa hylyistä: ALFRED, SCHILLER

Schiller hylkyä ei oltu merkitty poijulla, mutta saimme Joonalta hyvät ohjeet hylylle suunnistusta varten. Hylky sijaitsi loivassa rinteessä ja tavaraa oli paljon hajallaan laivan ympärillä. Helppo sukelluskohde. Näkyvyys oli hyvä (5-10 m). Savon tummissa vesissä sukeltaneille tuntui suorastaan ruhtinaalliselta nähdä näin pitkälle. Ei voi kun ihailla menneiden aikojen laivan rakennustaitoa. Mm. mastopuiden koot olivat itse kunkin sukellusparin ihmetyksen kohteita.

Sukelluksen jälkeen rantauduimme Vänön saarelle. Saarella on kappeli, jossa oli meren pohjasta löytynyt Alfred hylyn keulakuva. Juuri sen hylyn, joka tulisi olemaan seuraava sukelluskohteemme.

Alfred-hylky olikin sitten jo vähän haasteellisempi. Sää muuttui päivän aikaan tuulisemmaksi, enimmillään 16 m/s. Alus keinui tässä tuulessa jo kovasti.

Hylky oli merkitty poijulla. Osa pareista laskeutui poijuköyttä seuraten, toiset luottivat suunnistustaitoihinsa vaihtelevalla menestyksellä. Virtaukset veden allakin olivat jo tuntuvia, mikä vaikeutti hylyn löytämistä.

Hylky oli hyvin säilynyt kokonaisena ja taas saimme ihailla entisten aikojen veneenrakennustaitoja ja sitä kuinka hyvin Itämeri säilöö hylkyjään. Ainut mikä aluksia vaivaa on ihmisen aiheuttama käden jälki, kun laivan lastia on kovin käsin käyty noutamassa takaisin pintaan. Myös keulakuvan irrottamisen jäljet olivat selvästi näkyvillä. Alus oli kuitenkin selvinnyt näistä rankoista toimista suhteellisen hyvin ja aluksen keula ja perä olivatkin ihastelun kohteita. Keulakannen alla oleva tilakin sai pitkästä aikaa valoa sukeltajien valaisimien toimesta. Perässä vastaavasti peräsimen kokoa ihailtiin, kuinka se on säilynyt hyvin ja seisoo paikallaan ylväästi muistaen viimeisen ohjauksen. Ensimmäisten sukellusparien pintaannousu voimistuneessa merenkäynnissä aiheutti kunnioitusta. Seuraavissa sukellusryhmässä hylyllä yksi pari otti etäisyyttä toisiinsa eli kadottivat toisensa. Tässä toimittiin kuten kursseilla on opetettu eli molemmat hetken toisiaan etsittyään tulivat pintaan, toinen aluksen kohdalla ja toinen noin 100 metrin päässä aluksesta. 100 metrin päästä oli aika toivottoman tuntuista uida vasten voimistuvia aaltoja. Aki helpotti hommaa hinaamalla lepuuttajapallon uimarin luo ja aluksella olijat vetivät pallon avulla sekä uimarin että pelastajan laivalle. Saatiin siis tuntumaa myös pelastustoimista. Meri siis näytti myös meille, mitä varten sitä pitää kunnioittaa.

Illaksi ajettiin Söderö-saaren kylkeen parkkiin. Saareen tutustumisreissulla nähtiin merikotka, joka kaarteli puiden latvojen korkeudella saalista etsien. Me emme sille onneksi kelvanneet.

Illalla lämmitettiin sauna ja grillattiin makkaraa. Osa kävi vielä yösukelluksella. Sukelluksella näkyi jonkin verran kaloja, matalalla oli myös rakkolevää. Rakkolevä oli hienon näköinen kasvi palleroineen.

Matkan kolmas päivä 8.9.2012

Kolmannen päivän ensimmäinen kohde oli Vostok (pituus n. 30 m). VOSTOK -hylyn tiedot.  Laskeutuminen tapahtui poijuköyttä pitkin ja tällä kertaa kaikki löysivät tiensä hylylle. Hylky oli iso, osittain hajonnut, mutta laivan rakenteet olivat hyvin tallella. Laivassa oli ollut tiilistä muurattu uuni ja nämä tiilet mm. löysimme. Hylyllä on myös kaksi ankkuria, joista yksi sukelluspari löysi toisen. Kokeneimmat sukeltajat eivät olisi malttaneet millään nousta moisen nähtävyyden seurasta pintaan vaan venyttivät niin pitkiksi kuin suinkin sääntöjen mukaan mahdollista – upeata on vanhan ajan käsityö

Ihmetellä täytyy, kuinka hyvin yli sata vuotta vanha puutavara on meren pohjassa säilynyt.

Sukelluksen jälkeen suuntasimme matkan kohti Borstön saarta. Matkalla oli ainakin näin maakravun mielestä kohtuullisen kova merenkäynti, 16 m/s. Aallot löivät välillä yli koko aluksen.

Pysäköimme aluksen Borstön laituriin ja kävimme pienen kierroksen saarella. Saaren kalliolle oli tuotu Gumman ’patsas’. Patsas oli merestä löydetty naista kuvaava puupatsas.

Merenkäynnin takia jouduimme vaihtamaan seuraavan sukelluskohteen. Kohteemme piti olla Nordstiernan, joka olisi ollut lähellä Borstön saarta. Merenkäynnin takia paikka vaihdettiin Ejskäriin, Tällä kertaa kohteena ei ollut hylky vaan rinne, jota pitkin sukelsimme ja tutkimme pohjaa. Elämää ei löytänyt kovinkaan paljon, korvameduusoita oli 10 metriin asti paljon ja jotkut jopa peuhasivat viriilinä kivenkoloissa, tai niin muutamat sukeltajat tulkitsivat. Myös pieniä simpukoita oli joka paikassa, mihin pääsivät vain kiinnittymään. Sukellukset olivat helppoja ja leppoisia sukelluksia. Sukelluksen lopussa sukeltajat etsivätkin sovitusti ankkuria sen laskupaikasta, mutta siitä olikin näkyvissä vain pitkä ura hiekkapohjassa kohti syvempiä vesiä. Ankkuri ei ollut pitänyt kuten kippari epäili, vaan saimme tehdä tällä kertaa toisenlaisen nousun veneeseen. Pinnalle päästyään sukeltajat antoivat laivalle merkin ja nouto tuli luokse, josta sitten tehtiin jokainen vuorollaan liikkeessä olevaan laivaan nousu.

Sukelluksen jälkeen ajettiin Stenskäriin, jossa alus kiinnitettiin luodon kylkeen. Luoto käytiin porukalla tarkistamassa – upeat näköalat. Saunottiin, syötiin ja istuttiin iltaa.

Matkan neljäs päivä 9.9.2012

Neljäs päivä oli sitten retken viimeinen päivä. Päivälle oli suunniteltu vielä yksi sukellus ja siksi herätys oli aikainen eli klo 6:30. Alus starttasi kohti Bränskäriä, jossa tekisimme sukelluksen Bränskärin hylylle. Hylky oli käydyistä hylyistä pienin, 25 metriä. Matka kesti vajaan tunnin ja ajatuksena oli, että kaikki tekevät sukelluksen samaan aikaan. Alus ankkuroitiin lähelle hylkyä. Ja niin laskeuduttiin mereen hylyn etsintään. Yhtä paria lukuun ottamatta kaikki löysivät hylyn. Näkyväisyys oli matkan huonoin. Pohja oli pöllyävää hiekkaa ja, kun hylyllä oli muutama pari käynyt, niin näkyväisyys alkoi olla aika heikko.

Hylky löytyikin puuromaisessa vedessä Jussin opastuksella  joka päättikin Sirpan kanssa suunnistaa takaisin alukselle. Jotenkin porukkaa ilmestyi ”tyhjästä” yksi toisensa jälkeen hylyn ylle lamppuineen. Parit löysivät toisensa, kunnes taas kadottivat toisensa. Hylystä ehkä eniten jäi mieleen vieläkin pystyssä oleva masto ja isot ahvenet sekä muutama yksityiskohta entisaikojen puuseppien taidonnäytteistä, jos antoi mielikuvitukselleen vallan. Yksi toisensa jälkeen lamput vähenivät ja koko porukka palasi Jussin ja Sirpan seuraksi Evalle. Tämä kohde antoi lohtua meille järvisukeltajille, ettei meren äärellä asuvilla hyvät sukellusvedet kuitenkaan ihan kivenheiton päästä löydy.

Sukelluksen jälkeen söimme aamiaisen ja sen jälkeen alkoikin tavaroiden pakkaaminen. Aikaa Kaarinaan palaamiseen oli noin 3 tuntia, joten aikaa oli reilusti. Pakkaamisen jälkeen nautimme jälleen Evan kokin valmistaman herkullisen lounaan, jonka jälkeen olimmekin jo pian Kaarinassa, josta aloitimme automatkan kotiin.

Yhteenveto matkasta

Matkasta riittää osallistuneille keskusteltavaa ja muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa, jokainen nautti kovasti reissusta ja siitä, että matka onnistui aivan kuten olimme odottaneetkin. Evan miehistö osasi huomioida hyvin tarpeemme ja osaamisemme ja valitsivatkin meille parhaat kohteet, joihin reippaassa tuulessa meillä oli mahdollista sukeltaa.

Paljon kiitoksia onnistuneesta hylkysukellusmatkasta Joonalle ja Crismelle.

Kiitokset kuljetuskaluston vuokraamisesta Järvi-Suomen Matkailulle.