Utö 19-22.9.2013

Joukko innokkaita Vesihiisiläisiä alkoi järjestää retkeä keväällä/kesällä 2013. Retkelle ilmoittautui 8 seuralaista, Sirpa, Risto, Petri, Alpo, Sami, Kari, Aki ja Matti. Puuhamiehinä toimivat Matti ja Alpo.

Pikku bussi ja peräkärry hommattiin tavaroiden ja henkilöiden kuskaamiseen. Puolustusvoimilta hankittiin luvat tietyille hylyille. Pääkohteemme oli Suomen suurin hylky, Park Victory, jolle emme edellisenä vuonna päässeet kovan merenkäynnin takia.

Edellisenä vuonna olimme kotinurkilla (Syrjälampi) harjoitelleet köyden avulla laskeutumista ja nousua. Tänä vuonna jätimme harjoittelut väliin ja luotimme kaikkien osaavan sen jo aikaisemmasta kokemuksesta. Mukaan lähtenyt porukka oli kuitenkin kesän mittaan käynyt aktiivisesti sukeltamassa.
Tällä kertaa alukseksi valittiin m/s Tavi. Tavin kotisatama on Turun keskustassa Aurajoessa.
Retken ajankohdaksi sovittiin 19.9-22.9.2013.

19.9.2013 Ensimmäinen matkapäivä
Matka alkoi Varkaudesta n. klo 10:50. Tavarat pakattiin peräkärryyn ja osallistujat asettautuivat pikku bussiin. Menomatkalla kuskeina olivat Matti ja Sami. Perillä Turussa olimme n. 17:15. Ms Tavin oli määrä lähteä satamasta klo 18:00. Kapteeni halusi lähdön tapahtuvan em. aikaan, jotta välttyisimme kohtaamasta isoja Ruotsin laivoja kapeikoissa.

Kun saavuimme Taville, meitä jo odotettiinkin. Miehistönä oli kapteeni Junnun, lisäksi Valtteri, Rampe ja Osmo. Lisäksi Helsingistä reissuun osallistui Lauri. Yhteensä laivassa oli siis 13 henkeä. Kapteeni piti lyhyen yhteenvedon siitä, kuinka laivalla toimitaan. Sen jälkeen jaettiin hytit ja asettauduttiin taloksi. Liikkeelle lähdettiin Aurajoesta, jossa heti alkuun ohitettiin purjelaivat Sigyn ja Suomen Joutsen sekä vanha Ruotsin – laiva Bore. Oli mukava katsella Turun saaristoa. Odottelimme innolla jo ensimmäistä sukelluspaikkaa, joka olisi yösukellus. Sukelluspaikka oli rinne, jossa kukin ryhmä saattoi valita haluamansa sukellussyvyyden. Kaikki halusivat tehdä helpon ja matalan sukelluksen. Sukelluspaikan nimi oli Storlandet. Rinne oli kivikkoista ja kivet olivat täynnä pieniä simpukoita. Näimme myös joitakin ahvenia ja kaloja nimeltä kivinilkka. Näkyväisyys oli kohtuullinen.

Oli täyden kuun aika, mutta pilvien takia kuu näyttäytyi vain jonkin aikaa. Salamat myös kirkastivat taivasta välillä.
Jatkoimme sukelluksen jälkeen Utön vieressä olevan Ormskärin rantaan laituriin yöksi. Perillä olimme puolen yön aikoihin. Tässä vaiheessa porukka oli jo aika väsynyt, mutta myöhäiseksi illalliseksi valmistetut lihapullat ja ranskanperunat salaatin kera maistuivat hyvin. Matkalla osoittautui, että osa miehistön jäsenistä ja Helsingistä mukaan tullut Lauri olivat tekniikkasukeltajia. Saimme kuulla paljon tekniikkasukelluksesta, aika monimutkaiselta vaikutti. Aluksella oli mukana myös ’sukellusmopoja’, joilla tekniikkasukeltajat ajelivat.
Paineilman (300 bar) lisäksi aluksella oli tarjolla Nitroxia. Sitä ottivatkin ne, joilla sen käyttö oli koulutettu.

20.9.2013 Toinen matkapäivä
Aamiainen syötiin laivan messissä.
Ensimmäinen sukellus olikin heti Park Victorylle. Sää oli tuulen puolesta erinomaisen hyvä, mutta aamu oli sateinen. Sade ei kuitenkaan sukeltajia haittaa.
Saimme ohjeet kuinka Parkille kannattaa mennä. Ohjeen mukaan helpointa oli mennä köyden avulla, joka lähti aluksestamme ja se oli kiinnitetty hylyssä kiinni olevaan poijuun. Saimme myös ohjeet miten hylky makaa meren pohjassa sekä syvyyksistä. Keula osoittaa sunnilleen etelään päin ja perä pohjoisen. Hylyn ensimmäiset osat, nostureiden tornit ja savupiippu, ovat noin 8-10 metrissä, kansi n. 20-25 metrissä ja hylyn syvin kohta on 34 metriä.
Park Victory @ hylyt.net.
Park Victory @ Katsomo

Näkyvyys hylyllä oli Savon pimeissä vesissä sukeltaneiden mielestä ihan kohtalainen, ehkä n. 5-10 metriä. Paikalliset kävijät kertoivat, että näkyvyys voi vaihdella alueella paljokin, eikä nyt ollut paras mahdollinen. Hylky oli todella iso, eikä siitä yhdellä sukelluksella nähnyt kuin pienen osan. Hylyn pituus on noin 134 m. Kapteenin neuvo oli, että ensimmäisellä sukelluksella tekisimme yleiskatsauksen hylkyyn. Hylky oli sellaisessa syvyydessä, että kovin pitkiä aikoja ei pohjalla voinut olla. Sukellusajat vaihtelivat 40-60. Veden lämpötila sekä pinnalla että pohjalla oli noin 15 astetta eikä kenelläkään tullut kylmä ko. lämpötilassa.

Toinen sukellus ko. päivänä tehtiin myös Parkille. Sukellusparit pidettiin melkein samoina, jotta parit voivat jatkaa hylyn läpikäyntiä. Hylky on valtavan suuri ja siitä riittää katsottaa loputtomasti. Saattoi mennä katsomaan perää tai keulaa tai saattoi tutkia kannella olevaa tavaraa tai pistäytyä laivan uumenissa. Laivan uumeniin menivät ne, jotka saivat Tavin henkilökuntaa oppaakseen sukellukselle. Taisipa joku tehdä sitä itsenäisestikin.

Laivan kannella oli tavaraa sikin sokin, nostureita ja piippuja. Runkoon oli räjäytelty reikiä, kertoman mukaan, jotta öljy pääsee pois hylyn sisältä.
Petri ja Kari törmäsivät Park:lla astiakomeroon, missä vielä muutamia ”arvokkaita” lautasia. Potkurin akseli piti mennä bongaamaan, mutta Karjalainen suunnisteli miten sattui.

Päivällä vielä suunniteltiin yösukelluksen tekemistä. Illalla kuitenkin oli vaihtoehtona sauna, saunaolut ja hyvä ruoka. Tämä vaihtoehto vei voiton ja yösukellus jäi tekemättä.

21.9.2013 3. Matkapäivä
Yöpyminen tapahtui jälleen Ormskärin laiturissa.
Miehistön jäsenistä yksi henkilö arvuutteli erään epämääräisen laitteen nimeä/tarkoitusta, joka oli laiturin vieressä maalla. Kukaan ei keksinyt. Miehistön jäsen paljasti sen olevan mereen pohjaan laskettava kaikuluotainteline. Taas viisastuttiin.

Jälleen oli Park Victory päivä. Kapteeni kertoi sukeltaneensa hylyllä 30 vuotta ja löytää edelleenkin uusia asioita.
Sirpa totesi heti ensimmäiselle sukellukselle valmistautuessaan, että tästä ei nyt tule mitään. Sukelluspuvun kaulamansetti oli revennyt. Kaverit tarjosivat heti apua. Matilla oli varapuku, mutta se oli sen verran suuri, että vesi olisi huilannut manseteista sisään. Apuun tuli laivan kapteeni, joka tarjosi omaa pukuaan ja laitteistoaan kokeiltavaksi.

Puku oli Loitokarin puku, maski oli kokokasvomaski puhelimineen ja laitepaketti reilusti painavampi kuin Sirpa oma paketti. Koska mahdollisuus tuli, niin olihan se kokeiltava. Ensin matala koesukellus n. 5 metriin ja toteamus, että muuten suhteellisen hyvä, mutta laitepaketti väljä ja heilahtelee puolelta toiselle. Syynä oli se, että Sirpan ja kapteenin vyötärönympäryksessä oli hieman eroa. Laitepaketti vaihdettiin toisen laivan henkilöstön pakettiin. Seuraava sukellus ko. laite/puku kokoonpanolla tehtiinkin sitten hylylle reiluun 20 metriin.
Sirpa ja parinsa Risto ottivat varalta käyttöön parinarun. Sirpalla oli puhelinyhteys kapteeniin ja sukelluksen aikana vaihdettiin tietoa, missä oltiin ja miltä tuntuu.
Maskissa oli ’ilmastointi’ eli ei ollut huuruuntumisongelmia. Eikä tässä ollut vielä kaikki, maskissa oli myös ’automaattinen’ veden poisto jos vettä olisi maskin sisään tullut. (Vettä ei tullut sisään.) Sinänsä sukellus oli enemmän tekninen sukellus ja hylky jäi toissijaiseksi, koska uusi laitekokoonpano aiheutti oman jännityksensä ja siihen piti kiinnittää huomiota. Kaikki meni hyvin. Sirpan totesikin, että kaulamansetin repeäminen kääntyi lopulta positiiviseksi asiaksi uuden kokemuksen myötä. Loitokarin puku tuntui tosi hienolta, ei ikäviä kaula- ja rannemansetteja ja puvun materiaali oli miellyttävän muotoutuva.

Tähän joku voi sanoa, että onko järkevää lähteä tekemään kokeiluja merellä 20 metrissä. Ei ole. Mutta tässä tapauksessa oli hyvä ja osaava pari mukana, turvaköysi ja puhelinyhteys.

Kun Parkille oli tehty kaksi sukellusta, palattiin jälleen Ormskärin laituriin. Luodolle on rakennettu puolustusasemia ja niihin osa porukasta kävi tutustumassa. Ruoan jälkeen mentiin kumiveneellä tutustumaan Utöhön. Kävimme vierailemassa Utön kappelissa. Kappelissa on 10 haarainen kynttilänjalka, jolla on mielenkiintoinen historia. Amerikkalaiset olivat aikoinaan lahjoittaneet utöläislle kahvia kiitoksena Park Victoryn pelastustoiminnasta. Saarelaiset olivat myyneet kahvit ja ostaneet saamillaan rahoillaan kynttilänjalan, johon kaiverrettiin haverissa hukkuneiden 10 merimiehen nimet.
Utön saarelta löytyi myös maastoon piilotettuja maanpuolustukseen tarkoitettuja rakennelmia. Saarella on myös majakka, kauppa, hotelli. Asukkaita saarella on n. 70 henkeä.

Utössä käynnin jälkeen oli jälleen tarjolla mahdollisuus lähteä yösukellukselle. Kohteena olisi ollut Posliinirinne. Tälläkin kertaa sauna, olut ja hyvä ruoka veivät voiton ja yösukellukselle lähtijöitä ei ollut. Ruokana oli grillatut possun pihvit salaatin kera ja jälkiruokana grillissä valmistetut suklaabanaanit. Hyvää oli.

22.9.2013 4. Matkapäivä
Jälleen oli suunnitelmissa sukellus Parkilla. Tuulta oli tällä kertaa selvästi enemmän kuin aikaisempina päivinä. Sukelluspuvut oli jo puettu päälle kun kapteeni tuli keskustelemaan sukelluspaikan vaihtamisesta. Syynä oli liian kova tuuli. Paikkaa vaihdettiin ja uusi paikka oli n. puolen tunnin ajon päässä erään luodon läheisyydessä. Kohteena oli tällä kertaa proomu(t) Sundlopassa, jotka olivat upotessaan olleet puulastissa.
Kotimatkalle lähdettiin puoli yhdentoista aikoihin. Matka aluksella kesti n. 6 tuntia. Matkan aikana laitettiin tavarat kasaan, siivottiin laiva, syötiin ja nautittiin kauniista syyssäästä sekä mietittiin jo mahdollista ensi kesän matkaa. Turusta Varkauteen ajomatka kesti toiset 6 tuntia ja niinpä perillä Varkaudessa oltiin n. klo 11 illalla.

Yhteenvetona voisi todeta, että matka oli erittäin onnistunut. Retkestä saa taas uutta intoa harrastukseen ja onhan tästä kiva kertoa kavereillekin. Ja jospa saisimme kertomuksilla lisää seuralaisia innostumaan näistä retkistä.